Olin heikkona hetkenä luvannut lapsille, että tekisimme joku päivä karjalanpiirakoita ihan itse. Yleensä karjalanpiirakat kuuluvat meidän einesruokaosastoon, eikä iso-A voinut uskoa, että niitä voi leipoa ihan itsekin. Eli tänään siis lähdimme ihan nollasta liikenteeseen. Riisipuuron keitin riisipussin kyljessä olevan ohjeen mukaan ja ruiskuoritaikinan ohjeen nappasin marttaliiton sivuilta, heidänhän pitäisi olla tämän osaston ykköstietäjiä :).

Riisipuuro:

2 dl vettä

2 dl puuroriisiä

1 litra maitoa

suolaa

Lisää riisi kiehuvaan veteen, kaada maito kattilaan, kun vesi on imeytynyt riisiin. Keittele miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia, välillä sekoitellen ja mausta valmis puuro suolalla. 

Ruistaikina:

3 dl ruisjauhoja

1 dl täysjyvävehnäjauhoja

1 1/2 dl kylmää vettä

1 rkl öljyä

1/2 tl suolaa

Vaivaa kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi. Jaa taikina samankokoisiin pieniin palasiin ja kaulitse joko kaulimella (tai pulikalla) tai pastakoneella ohuiksi levyiksi. Laita kuoripohjat pinoon, ripottele vähän jauhoa väliin, etteivät ne tartu toisiinsa kiinni ja pidä pinon päällä leivinliinaa kuivumisen estämiseksi. Kun kaikki pohjat on kaulittu, täytä piirakat. Laita noin ruokalusikallinen riisipuuroa yhteen piirakkaan. Levitä puuro, niin että reunoille jää noin sentin verran tilaa. Taittele reuna täytteen päälle ja rypytä kauniiksi piirakaksi. Paista piirakoita 275-300 astessa noin vartin verran. (Niin sanovat Martat, meidän uuni lämpenee vain 250 asteeseen, paistoin kiertoilmalla ja vartissa olivat valmiita.) Sivele paistettujen piirakoiden pinta vesi-voi-seoksella heti, kun tulevat uunista ja kääri lämpöiset piirakat leivinliinaan. 

 

Sisko ja sen veli tekevät taikinankuoria. Sisko oli parempi taikinapallojen pyörittelijä, veli hallitsi paremmin pastakoneen veivaamisen. 

Näyttää jo ohuelta :).

Pino alkaa olla valmis!

Reunojen rypyttäminen on tarkkaa puuhaa, mutta totesin, että neljävuotiaan rypyttelijän piirakat olivat ihan samannäköisiä, kuin vasta-aloittelevan aikuisen...

Ensimmäinen pellillinen uuniin!

Pieni apulainen suhtautuu suurella vakavuudella pensselöimistehtäväänsä. 

Hyviä olivat ensimmäiset omatekoiset piirakat. Näiden seuraksi keittelimme vielä pinaattikeittoa moffan kasvimaalta haetuista pinaateista. Eli eineksillä olisi selvitty keittiöhommista noin vartissa, tänään meni kolmisen tuntia :). Mutta ei se ole sama asia ollenkaan! Kyllä olivat kaikki kolme pikkukokkia niin ylpeitä paistoksistaan, pienin uupui tosin niin, että simahti kesken leivontaurakan sohvalle...