Meidän vanha kannettava on alkanut rutista siihen malliin, että siivoilin sieltä valokuvia turvaan. Löytyipäs kuvien joukosta meidän nuorimmaisen viimevuotinen kaksivuotis-synttärikakku, jonka muoto sai inspiraationsa rakkaasta Onni-apinapehmosta. 

 

Kokeilin kakun päällystämistä ensimmäistä kertaa kaulittavalla suklaamassalla, kun olen lopen kyllästynyt valmiiden sokeri- ja vaahtokarkkimassojen makuun. Massa oli tosi helppo tehdä, maku oli kyllä kovin makea, mutta parempi kuitenkin kuin ne kaupalliset, joita olin tätä ennen käyttänyt. Tummaa massaa oli aika työläs kaulia, mutta kun se ehti vähän lämmetä, oli kauliminen helpompaa. Vaalean massan työstäminen ei juuri eronnut sokerimassan kaulimisesta, niin kauan kuin massa ei liikaa lämmennyt. Lämpöisenä massa pehmenee ja muuttuu tahmeaksi. Tämä ohje on peräisin Kinuskikissan kirjasta (Kinuskikissa leipoo - Tervetuloa juhliin!). 

Kaulittava suklaamassa:

200 g suklaata sulatettuna

2 dl vaaleaa siirappia

4 dl tomusokeria

Lämmitä siirappia kattilassa sen verran, että se muuttuu juoksevammaksi. Lisää siirappiin sulatettu suklaa ja tomusokeri ja sekoittele seosta hetken lieden jälkilämmöllä. Kun seos on tasainen, kaada se leivinpaperilla vuorattuun astiaan ja anna jähmettyä jääkaapissa yön yli. Massan kaulimisessa tarvitaan aika paljon tomusokeria, tumman massan kaulimisessa kannattaa käyttää kaakaojauhoa. Tällä massamäärällä kuorruttaa yhden kakun. Valkosuklaasta tehtyä massaa voi värjätä tarvittaessa, en itse ole kokeillut, mutta onnistuu varmasti hyvin. Valkosuklainen massa on hieman kellertävää, kuten allaolevista kuvista näkyy. Apinakakkuun tein massan tummasta suklaasta ja toisen satsin valkosuklaasta. 

Minulla taisi olla vähän Pohjanmaan mitta käytössä, kun tein varmuuden vuoksi tuplamäärän massaa isohkon kakun kuorruttamiseen. No, olipas ainakin helppo homma saada reunat venytettyä sileiksi :). 

Kakkupohja oli suklainen ja täytteenä oli tietysti banaania, kun apinasta on kyse! Tein kakun levykakkupohjista, kasasin pään perusirtopohjavuokaan hyytymään, korvat tein pieniin jälkiruokakulhoihin. Kynttilä oli tietysti saatava kakkuun, joten kun en hennonut tökätä apinaan kynttilää, ratkaisin ongelman mahdollisimman helposti ja asettelin pienen kynttilän tarjoiluvadin reunalle. 

Pikkuneidin kolmannet syntymäpäivät ovat jo kohta käsillä, ja kun kyselin tämänvuotista kakkutoivetta tuli tomera vastaus : "Onni-kakku!". Tästä päättelisin, että vuoden takainen kakku taisi olla mieleinen. Mutta jospas nyt kuitenkin saisi tehdä vähän erilaisen kakun?