Macaronsit ovat jotenkin pullanviilauksen ruumiillistuma. Periaate niissä on hirveän yksinkertainen, mutta on se vain kumma, kuinka monella tapaa niiden teko voikin mennä metsään. Pikku-A:n syntymäpäiville toivottiin vaaleanpunaisia ja keltaisia macaronseja, ja kun en ollut taas hetkeen tehnyt niitä, onnistuin möhlimään ekan satsin kahteen kertaan. Ensiksikin unohdin jostakin käsittämättömästä syystä jauhaa tomusokeri-mantelijauheseoksen, eli leivoksiin jäi rakeinen pinta. Sen lisäksi vaaleanpunainen taikina jäi vähän liian jämäkäksi, eli macaronseihin jäi pienet huiput, joka suunnattomasti ärsytti minua. Onneksi keltaiset onnistuivat jotakuinkin toiveideni mukaan. Neiti sai itse päättää täytteet, vaaleanpunaisiin tuli suklaalevitettä ja keltaisiin toffeeta, eli makea, makeampi, macarons...

​